UKK instituutti julkaisi maaliskuussa tutkimuksen missä luotiin ennuste suomalaisten fyysisen kunnon kehityksestä vuoteen 2040 mennessä. Tutkimuksen tulos on karua luettavaa ja yhteiskunnallisesti suomalaisten heikko fyysinen kunto tulee vaikuttamaan kykyymme tehdä työtä ja sitäkautta vaikutukset taloutemme tasapainoon on suuret.
On helppoa ajatella että vuoteen 2040 on vielä aikaa ja toimenpiteisiin ehditään ryhtyä myöhemmin. Nykyinen tila on sekin sen verran heikko, että jo nyt fyysisen kunnon vajeen korjaamiseen menee varovasti ajatellen 10 vuotta.
Hyväkuntoiset työntekijät käyvät vähiin!
Vuonna 2021 noin 53 prosentilla 50-vuotiaista miehistä kestävyyskuntoa kuvaava hapenottokyky oli vähintään keskiverto (36 ml/kg/min). Ennustemallin mukaan vuonna 2040 enää 27 prosentilla 50-vuotiaista miehistä on vastaava kuntotaso. Vastaavasti vuonna 2021 noin 31 prosentilla 60-vuotiaista miehistä kestävyyskunto oli vähintään keskiverto, mutta ennustemallin mukaan vuonna 2040 näin on enää 11 prosentilla.
Hyväkuntoisten raja-arvona pidetään 44 ml/kg/min, hyvän kunnon raja-arvon saavuttaa ennustemallin mukaan vuonna 2040 enää noin 6 prosenttia 30-vuotiaista, 3 prosenttia 40-vuotiaista, 2 prosenttia 50-vuotiaista, mutta 60- ja 70-vuotiaista kummassakin enää alle puoli prosenttia.
Heikon kestävyskunnon raja-arvona pidetään 32 ml/kg/min. UKK instituutin julkaiseman ennustemallin mukaan vuonna 2040 heikon kestävyyskunnon raja-arvon saavuttaa noin 57 prosenttia 50-vuotiaista ja 34 prosenttia 60-vuotiaista.
Mihin tarvitsemme hyvää kestävyyskuntoa?
Tiedämme, että jos työntekijä kuormittuu työssään jatkuvasti yli 50 prosenttia maksimaalisesta suorituskyvystään, aiheuttaa tämä haasteita niin työssä jaksamiseen kuin työperäisten sairauksien lisääntymiseen. Fyysisesti vaativilla aloilla kuten pelastusalalla on omat raja-arvonsa kestävyyskunnolle, jos töitä haluaa pelastajana tehdä täytyy hapenoton Suomessa ylittää 36/ml/kg/min. Pelastaja tarvitsee hyvää kestävyyskuntoa mm. fyysisesti erittäin raskaissa tehtävissä, kuten pelastustilanteessa savusukeltaessa. Fyysinen kuorma on tällöin hyvin suuri ja juuri ja juuri raja-arvon ylittänyt pelastaja on jo vaikeuksissa, jos oman painon lisäksi pitäisi palavasta huoneistosta tuoda vielä pelastettava henkilö itsensä lisäksi pois. Toimistotyötä tekevä työntekijä ei kuormitu työssään fyysisesti samalla tavalla kuin pelastaja, mutta hyvä fyysinen kunto auttaa häntä palautumaan työpäivistään paremmin ja jaksamaan myös elämän tuomia muita rasitteita ja haasteita.
Tiedetään, että siistijän työtä tekevä kuormittuu imuroidessa tai mopatessa n. 13 ml/kg/min ja taakkoja nostellessa n. 21 ml/kg/min. Jos siistijä on huonossa kunnossa (alle 32 ml/kg/min), kuormittuu hän päivittäin yli 50 prosenttia omasta maksimaalisesta suorituskyvystään. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että huono kuntoinen siistijä on jokaisen työpäivänsä jälkeen niin väsynyt, että ei jaksa juuri tehdä mitään ja palautuu loppupäivän, jotta jaksaa taas seuraavan päivän tehdä töitä.
Työurien pidentyessä tarvitsemme työvoimaa, joka pystyy tekemään töitä emmekä jatkuvasti työpoissaoloja aiheuttavia huonokuntoisia työntekijöitä.
Vuosikymmeniä jatkunut kestävyyskunnon heikentyminen uhkaa merkittävästi heikentää työuran lopun kestävyyskuntoa. Jos kestävyyskunnon heikentymistä ei kyetä pysäyttämään, fyysisesti vaativissa työtehtävissä tullaan kokemaan vielä muita työtehtäviä suurempaa työvoimapulaa. Ilmiöllä on työvoimapulan lisäksi merkittäviä vaikutuksia myös sairastavuuteen, työkykyyn, työkyvyttömyyseläkkeisiin ja mahdollisesti myös kuolleisuuteen. Edellä mainitut tekijät johtavat edelleen myös yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin haasteisiin.
Mitä tehdä?
Ihmisiä ei väkisin saa liikkumaan ja toimia pitää tehdä liikunnan edistämiseksi päiväkoti-ikäisestä vanhuuteen saakka. Liikunta ja sen aiheuttamat lukuisat positiiviset vaikutukset pitää nähdä tärkeänä kaikissa yhteiskunnan toimissa, eikä vain projektin luontoisina ratkaisuina ja kuluina. Koululaisten ja opiskelijoiden viikko-ohjelmaan tulisi sisällyttää erilaisia kestävyysliikuntaa lisääviä ja kuntoa kohottavia opintosisältöjä. Sillä mitä paremmassa kunnossa olemme nuorena tai nuorena aikuisena, sitä paremmassa kunnossa olemme myös myöhemmin työiällä.
Työntantajat voisivat lisätä toimia ja erilaisia kannustimia, millä työssäkäyvät saataisiin lisäämään työmatkojen tekemistä enenevissä määrin liikunnan avulla (pyörällä, kävellen), sillä liikkumisjakson pituudelle ei ole minimikestoa, vaan kaikki lyhyetkin kuntoa kuormittavat liikkumisjaksot voivat kohottaa kuntoa. Esimerkiksi työikäisille jaetut pelkät etusetelit ym. eivät valitettavasti liikuta itsestään ketään.
Erilaiset liikuntaa edistävät verovapaat etuudet voisivat olla myös iso liikuntakäyttäytymiseen lisäävästi vaikuttava toimi. Myös liikuntaa tarjoavien palveluiden verovapautta olisi syytä harkita. Näiden lisäksi on paljon yhteiskunnallisia muita tomia mitä voimme tehdä, tämä vaatii vain täysin erilaista ajattelua ja suurempaa panostusta ennaltaehkäiseviin toimiin eikä vain sairauksien hoitamiseen.
Hyvä kestävyyskunto ja sen kehittäminen tarvitsee reipasta ja rasittavaakin liikuntaa, jolloin sydän- ja verenkiertoelimistö kehittyy ja tämän seurauksena fyysinen ponnistelu tuntuu kevyemmältä kuin aikaisemmin. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään ja vaatii välillä lihaskipuja ja epämielyttävää tunnetta. Jos sitä ei koskaan keho ole kokenut, voi se tuntua aluksi vaikealta. Nykypäivänä tuntuu siltä, että päästämme itsemme liian helpolla ja olemme tottuneet elämään helpomman kautta ja tämä näkyy erittäin huolestuttavana suuntauksena ja yhteiskunnallisena ongelmana. Tämän lisäksi on hyvä muistaa, että kuntoa pitää myös pitää yllä läpi elämän, eli se ei ole kuukauden projekti, joten pysytään liikkeessä läpi elämän!
Jussi Kirjavainen, TtM
GS Health Oy