Viime viikon yksi puhutuimmista artikkeleista on ollut ajatus nelipäiväisen työviikon kokeilusta seuraavalla hallituskaudella. Yksi perustelu kokeilulle liittyy työuupuksen tai sen kohonneen riskin vähentämiseen, josta SDP:n Matias Mäkynen kertoi joka neljännen nuoren työssäkäyvän kärsivän. Mielenkiintoinen ajatus ja voi hyvinkin olla kokeilemisen arvoinen. Nelipäiväisen työviikon kokeilusta on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi Iso-Britanniassa tehdystä tutkimuksesta. https://www.hs.fi/talous/art-2000009407078.html
Itselleni herää kuitenkin kysymys miksi tai mistä johtuu, että emme jaksa tehdä töitä keskimäärin viittä päivää viikossa ja noin 37,5 tuntia viikossa hieman alasta riippuen?
Tietääkseni työelämää ja elämää muutenkin on pyritty helpottamaan teknologian keinoin vähintään viimeisten 20-vuoden ajan. Onko meille käynyt niin, että helpottaminen johtaa kokonaisvaltaisen suorituskyvyn laskuun? Näin ainakin on käynyt fyysisen suorituskyvyn puolella. Fyysisen suorituskyvyn laskeminen ihmisillä näkyy myös psyykkisen ja sosiaalisen kapasiteetin laskuna. Onko siis ratkaisu se, että helpotetaan elämää entisestään? Kaunis ajatus ja varmasti toimii, jos lisääntynyt vapaa-aika käytetään suoristuskyvyn nostamiseen. Jos lisääntynyt vapaa-aika kulutetaan viettämällä vielä enemmän aikaa ”palautuen” sohvan pohjalla puhelinta ja sosiaalista mediaa läräämällä tai televisiota katsomalla ei mikään määrä työajan vähentämistä riitä työuupumusten määrän vähentämiseen.
Mitä jos juuriongelma onkin yksinkertaisesti kokonaiskapasiteetin lasku yksilötasolla? Suomeksi sanottuna olemme fyysisesti tällä hetkellä niin huonossa kunnossa, että emme kestä tai jaksa ihan normaali elämään kuuluvaa psyykkistä rasitusta. Yli 20-vuotta työhyvinvoinnin parissa työskennelleenä yli sadassa eri organisaatiossa asiakkaita auttaen olen todella huolissani nykyisestä kehityssuunnasta ja ehdotuksista mitä ja miten työuupumusta tulisi hoitaa. Nyt jaksamattomuuden ongelmista syytetään milloin huonoa johtamista tai luokatonta esimiestyötä, työn vaatimusten kasvua tai ajanpuutetta palautumisen suhteen. Ongelma olemme ystävät hyvät me itse, yksilöinä.
Olemme astuneet mukavuusalueella viihtymisen ansaan jo vuosikymmen sitten ja mitä helpommalla pääsemme, sen helpommalla haluamme päästä. Ratkaisu on yksinkertainen, ehkä liiankin yksinkertainen, jotta sen uskottaisiin toimivan. Istumisen vähentäminen ja fyysisen tekemisen lisääminen. Vähemmän ajan ja elämän haaskaamista puhelimen tai näytön ruutua tuijottaen ja elämän perusasioiden palauttamista arkeen.
Tässä vielä kertauksena ne oikeasti tärkeät elämän perusasiat:
Nuku riittävästi n. 8 tuntia yössä
Syö terveellisesti (Suomalaiset ravitsemusneuvot ruokaympyrän muodossa toimii ihan hyvin)
Vietä aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Kuuntele ja puhu sopivassa suhteessa.
Liiku. Ihan sama mitä lajia harrastat, mutta tee jotain fyysistä hengitys-ja verenkiertoelimistön kuntoa kehittävää kolme kertaa viikossa, sekä lihaskuntoa ja liikkuvuutta kehittävää 2 kertaa viikossa. UKK-instituutin liikuntasuosituksista on hyvä aloittaa.
Rajoita omaa ruutuaikaasi.
Suunnittele elämääsi. Mieti mitä haluat siltä ja minkälaista elämää haluat viettää. Mieti terveyden lähtökohdista.
Aseta tavoitteita ja tee työtä niiden eteen.
Asenne ratkaisee paljon, jokainen päivä on lahja. Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on ja miten hyvin asiat ovat. Kaikki järjestyy on hyvä lähtökohta kun elämä heittelee. Muista, että elämään kuuluu myös vastoinkäymisiä. Jatkuva onnellisuuden metsästäminen on Hollywoodin luoma utopia, joka aiheuttaa lähinnä kasvavaa ahdistusta.
Älä usko kaikkea mitä näet tai luet, etenkin sosiaalinen media on täynnä harhakuvia todellisesta elämästä. Oman elämän vertailu toisiin ei aiheuta kuin päänsärkyä.
Ota rennosti. Lepää ja rentoudu hyvällä omallatunnolla, mutta älä lepää ja rentoudu jatkuvasti.
Näillä vinkeillä alkuun ja pysyhän täällä meidän kanavalla. Lisää aiheesta tulee säännöllisin väliajoin. Lopuksi usko siihen, että kaikki järjestyy ja ihan kaikki järjestyy.
Kirjoittaja:
Jari Halt
Toimitusjohtaja
GS Health Oy