Keskustelu työuupumisesta oli vallitsevan epidemian aikaan pitkään tauolla, mutta valitettavasti koronan aiheuttama etätyö useassa yrityksessä on nostanut sen nyt epidemian helpottamisen myötä uudelleen henkiin.
Siirtyminen etätyö suosituksiin otettiin aluksi vastaan riemunkiljahduksin, mutta sen jatkuessa odotettua pidempään törmättiin useissa organisaatioissa ongelmaan nimeltä itsensä johtaminen. Oman toiminnan ja tavoitteiden johtaminen ei ole helppoa. Pahoin pelkään, että alamme nyt vasta heräämään karuun todellisuuteen sen faktan myötä, että epidemian aikana työikäisen väestön työkyky on laskenut entisestään ja pahoinvointi lisääntynyt.
Mistä tämä johtuu? Yksi iso tekijä on mainitsemani itsensä johtaminen ja kyvyttömyys siihen. Elämme maailmassa joka tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia olla ja tehdä asioita omalla mukavuusalueella. Tähän houkutukseen on helppo lähteä mukaan, sillä ihminen on olento joka pyrkii poispäin kivusta kohti nautintoa. Kuitenkin liiallinen mukavuus kääntyy aina itseään vastaan. Toimintakyvyn kapasiteetti laskee, pienet asiat tuntuvat vaativan suuria ponnistuksia, huolet tuntuvat vuoren kokoisilta, unettomuus vaivaa, syödään sitä mitä on helpoin tilata ja aivan normi työntekoon kuuluvat vaatimukset tuntuvat aivan ylivoimaisilta suorittaa.
No mitä tarjotaan lääkkeeks? Työterveyden vastaanottoa, missä 20 minuutin vastaanotolla toisillensa täysin tuntemattomat ihmiset keskustelevat hetken, täyttävät pari lomaketta, joilla arvoidaan ahdistuksen määrää ja onko kyse kenties keskivaikeasta vai vaikeasta masennuksesta. Todetaan että potilasta ahdistaa ja hän ei saa nukuttua, joten palutuminen jää vajaaksi. Tämän jälkeen ohjeistus lääkkeiden (uni, masennus ja tai vähintäänkin lievempää ahdistusta alentavaa pilleriä) käyttöön ja apteekin kautta kotiin lepäämään. Nyt on kaikki taas hyvin, vai onko? Näinkö tätä epidemiaa pitää hoitaa? En tiedä, kun en ole lääkäri. Itse olen koko työurani yrittänyt asiakasyritysten kanssa hakea keinoja, että tähän hoitoprosessiin ei tarvitsisi mennä lainkaan. Työuupumisen välttämisen toimenpiteet aloitetaan silloin kun kaikki on hyvin. Ei vasta sitten kun voidaan osoittaa jokin diagnoosi. Tiedän, että blogini herättää varmasti mielipiteitä suuntaan jos toiseen, mutta mitä jos kuitenkin aloitamme oman hyvinvoinnin parantamisen tarkastelemalla omaa toimintaamme.
Ensimmäinen steppi tässä on vastuunottaminen. Ymmärrys siitä, että minä olen itse vastuussa siitä miten voin. Reilu 20-vuotta uraa ihmisten jaksamisen auttamisen parissa on opettanut, että tämä on asia, jonka kaikki normijärjellä varustetut ihmiset ymmärtävät, mutta kuitenkin emme toiminnan ja tapojen tasolla osaa enää tehdä oikeita asioita sen vaalimiseksi. Ihmiskunta syö, istuu, valvoo ja somettaa itsensä uupumukseen.
Yhdeksi ratkaisuksi on työuupumisen helpottamiseen on palautumisen lisääminen ja sen tärkeyden ymmärtäminen… Mistä meidän pitää palautua, kun juurisyy on se, että emme edes rasitu. Okei, okei ennen kuin hörppäät kahvit henkitorveen, niin lievennän hieman. Me rasitumme ok, tosin enemmänkin psyykkisesti kuin fyysisesti. Useiden tutkimusten mukaan ihmisten fyysinen kunto laskee yleisellä tasolla vuosi vuodelta alemmaksi ja samanaikaisesti teknologia syytää innovaatioita toisen perään, joiden vaikutus psyykkeelle on kuormittava. Tutkimusten mukaan ihmiset nukkuvat vähemmän, harrastavat liikuntaa / hyötyliikuntaa vähemmän, syövät epäterveellisemmin ja vaihtavat kumppania nettideitti sovellusten ansiosta kuin sukkia, vertaavat omaa elämää sosiaalisen median muokkaamaan kiiltokuva elämään ja ahdistuvat kateuden myötä entisestään. Lapset ja nuoret pelaavat itsensä tärviölle, joten eihän tämä hyvältä näytä. Samaan aikaan valtio velkaantuu entisestään ja jotenkin tämä kurssi pitää kääntää. Tällä hetkellä tilanne on jo nyt se, että ihmiset eivät jaksa tehdä töitä 8 h:a päivässä. Jatkossa 6 h:a on liikaa. Oireet on psyykkisellä puolella ja syy fyysisen kunnon heikkoudessa. Hoidoksi tähän silitetään päätä ja sanotaan, että sinun
pitää levätä enemmän... WHAT?
Nyt ystävä hyvä lue seuraava lause tarkkaan ja kahteen kertaan, jotta sisäistät sen. Psyykkistä rasitusta ei hoideta fyysisellä levolla, vaan sopivalla fyysisellä rasituksella.
Iso osa meidän terveydenhuollon ongelmista ja sitä myöden miljardien €:n kuluista olisi hoidettavissa ihmisten elämäntapojen muutoksella. Itsensä johtamisen taitoja opettamalla ja arvomaailman uudelleen ohjelmoinnilla. Mutta kuten historia on todistanut, niin tämä on ihan liian yksinkertainen ja helppo ratkaisu monimuotoiseen ja isoon ongelmaan, sillä jos ongelma on iso, niin ratkaisun pitää olla vähintään yhtä iso ja monisyinen… Vai pitääkö? Mielestäni ei. Kokeile nyt vaikka aluksi näitä vinkkejä.
Syö terveellisemmin
Nuku 8 h yössä
Liiku 3 krt viikossa kestävyysliikunnan tasolla ja 1 krt:a viikossa lihaskuntoa + 1 krt:a viikossa lihashuoltoa
Pidä huolta läheisistä ihmissuhteista (Ota muut huomioon ja itsesi myös)
Tee jokapäivä jotain kivaa minkä parissa rentoudut (Se ei kuitenkaan saa olla elämän itseisarvo)
Vieraile epämukavuusalueella säännöllisesti
Aseta elämään tavoitteita ja tee suunnitelma mitä niiden totetuminen vaatii.
Ymmärrä, että elämään kuuluu myös kärsimystä.
Rakasta itseäsi, elämää ja toisia (Elämä on ihmisen parasta aikaa) suuri filosofi Matti Nykänen totesi näin aikanaan. Jos et tiedä kuka Matti oli, niin KVG
Vähennä oikeasti siellä somessa viettämääsi aikaa, pelaamista, netflix.ä, viaplay:a yms muussa ajanhukkaamisen parissa vietettyä aikaa. Elämä tapahtuu livenä ei verkossa ystävä hyvä…
Tässä nyt aluksi, mistä lähteä liikkeelle. Niin ja jos tarvitset apua, Me GS Health:a olemme valmiita sinua auttamaan.
Kirjoittaja:
Jari Halt
Toimitusjohtaja
GS Health Oy